”Jossain vaiheessa sitä oppi luottamaan. Ei tarvitse tietää kellon aikaa, ei tien nimeä. Ei tarvitse koko aikaa olla varma siitä, missä on tai minne menee. Sen kun vain ottaa askeleen toisensa perään ja kulkee. Johonkin sitä kuitenkin päätyy.” Berliinissä 10.8.2015
Nyt olis sitten se paljon puhuttu aika lähteä, sanoo Juuli ja haukkaa vielä viimeisen kerran ruisleivästä. On muuten hyvää.
Tässä me kaksi istutaan lentokentällä, tavarat kotoisasti ja leveästi levitettynä pitkin terminaalin lattiaa (aluksi tässä luki, että ’pitkin terminaalia’ mutta se kuullosti siltä kuin oltaisiin tiputeltu yksi laukku tuonne ja toinen tänne ja kolmas jonnekkin, tätä ei siis ole tapahtunut. Vielä.) ja ihmetellään kuinka kumpikaan ei tiedä mitä sanoa. Kumpikaan ei tiedä, miten suhtautua siihen, että huomenna tähän aikaan ollaankin jo Afrikan auringon alla, Kenian lämmössä. Ihmeellistä kyllä, mutta kovin kummallista myös.
(Tässä välissä Juuli olisi halunnut siirtyä salmiakin syömiseen ((Ellillekin olisi kelvannut)) mutta ne pääsivät loppumaan jo Parkanon kohdalla. Siirrytään siis Fazerin siniseen. Ja nyt palataan taas itse asiaan)
Seuraavat 5 kuukautta asutaan siis Keniassa, ainakin aluksi Nairobin läheisyydessä. Menemme tekemään vapaaehtoistöitä Allianssin Nuorisovaihdon kautta. Ensimmäisenä meitä odottaa siellä viiden päivän orientaatio, jonka jälkeen tunnemme Kenian kuin omat taskumme ja puhumme swahilia mennen, tullen ja palatessa. Ei ehkä kuitenkaan, mutta sen jälkeen osaamme varmasti kertoa enemmän meidän tulevasta seikkailusta.
Emme voi olla varmoja siitä, mitä pian edestä löydämme. Ehkä lähdemme ja elämme elämämme parhaat kuukaudet. Ehkä lähdemme ja itkemme ikävää joka päivä. Ehkä emme oikeasti tiedä ollenkaan minne olemme menossa.
Mutta se ei haittaa. ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi”, totesi joku joskus Muumeissa. Niimpä, todetaan me ja syödään lisää suklaata. Jännittää ja pelottaa, mutta eikös se kuulu asiaan. Me lopetellaan ja jäädään ihmettelemään, mihin sitä ollaan päämme pistetty. Pysykää te kuulolla ja levollisin mielin, me pärjätään😘
Heipsunkeipsun hetkeksi ja mitä näitä nyt on.
-Elli&Juuli
hetkeksi 